Tammikuu on ehkä kauhein

Joku ihme kausi on taas menossa. Ei tee mieli kirjoittaa tänne yhtään. Ei ole oikein kirjoittamistakaan. Elämä on “mielenkiintoista” koulun ja kodin ympärillä pyörimistä, ei siitä oikein enempää juttua revitä. Enpä siis kirjoita.

Muuten kyllä mennään kiltisti kevättä kohti.

Vapaapäivä

Eilen alkoi koulu, tänään on jo vapaata… Nautin tästä kahvihetkestä tässä ja nyt.

Koulu alkoi ihan mukavasti, oli hauskaa nähdä luokkakavereita. Vaikka oli se kieltämättä outoa olla niin suuressa ihmisjoukossa, kun on neljä viikkoa ollut kotosalla yksin tai kaksin. Olisin kyllä ehkä kaivannut vielä vähän vapaata, ei oikein ole vielä opiskeluinto päällä. Mutta eiköhän se tässä tule, kun vaan jaksaa porskuttaa eteenpäin.

Ensimmäinen koulupäivä aloitettiin “kevyesti” opinnäytetyöasioilla. Pitäisi olla tänä keväänä jo aihe valmiina! Hei, vastahan minä tämän koulun aloitin. Kyllähän siitä ensin pieni ahdistus syntyi, mutta sitten päätin olla stressaamatta siitä vielä. Eiköhän ne asiat omalla painollaan mene. Aihe putkahtaa jostain esille. Niin se tekee.

Kävin minäkin hakemassa sen sikainfluenssarokotuksenkin. Käsi on hirmuisen kipeä, en oikein saanut nukuttuakaan. Mutta ei tässä sen kummempia oireita ole, mitä nyt pientä päänsärkyä - mutta se nyt voi johtua muustakin.

Muistan kyllä hyvin, millaista hössötystä se silloin rokotuksen alkuvaiheessa oli, kuinka ihmiset hysteerisinä miettivät uskaltavatko ottaa rokotuksen, ja lehtien palstoilla kinattiin siitä, kenen pitäisi saada rokotus ensimmäisenä. Ja eikös sitä ihan tapeltu niissä rokotusjonoissa. Nyt ei enää ollut jonoja ja minusta tuntuu, että aika moni jätti koko rokotuksen ottamattakin. Eikä kyllä sen takia, että pelkäisi sivuvaikutuksia. Ihmisen muisti on niin lyhyt.

Viimeinen lomapäivä

Tämä on eräässä mielessä viimeinen lomapäiväni. Aloitan sen juomalla aamukahvit blogin  (ja teidän) seurassa. Koulu alkaa vasta keskiviikkona, mutta huominen kuluu junassa, joten pidän tätä viimeisenä lomapäivänäni…

Kuluneet viime päivät ovat menneet aika sumussa. Olen vain olla möhöttänyt. Taisi olla rankka reissu se sinne kummipojan luo silloin viime viikolla. Tuntuu, että siitä palautumisessa on mennyt monta päivää.

Olinhan mä kuuntelijana veljelle, joka painii nyt suurten kysymysten äärellä. Omia sukulaisia on joskus raskasta kuunnella. Tiedättehän, kun tietää niin paljon asioita toisesta, on välillä vaikea pitää suunsa kiinni. Tulee mieleen joku juttu toisen menneisyydestä, josta ei kuitenkaan halua toista muistuttaa. Mutta kyllä mä silti veljen tukena haluan olla, olkoon raskasta. Niin on silläkin.

Tänään pitäisi lähteä ulkoilemaan kunnolla. Onneksi pakkastakaan ei enää juurikaan ole, vaivaiset kuusi astetta. On aikomus viedä yhdet tilausvillasukat omistajalleen ja samalla matkalla käydä kirjastossa. Joten eikun menoksi!

Vuoden päätös

Ajattelin tehdä viime vuoden tilinpäätöksen. Asioita, joita on tapahtunut. Tämä on tuolla naamakirjan puolella ainakin pyörinyt.

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? En kai?
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Olen ommellut mekon ihan ite.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Kai sitä niinkin voi sanoa!
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Niitä on paljon, mutta sanotaan vaikka omat kolmekymppiset ja metsäretki miehen kanssa.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Valitettavasti.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? En osaa laittaa paremmuusjärjestykseen.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Kyllä, veljen vaimo ja yksi hyvä ystävä.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Kyllä…
5. Missä maissa kävit? En tainnut käydä missään.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2010 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2009? Onnellisuutta itselle ja läheisille.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009? 2.12.
8. Vuoden suurin saavutuksesi? Haastavat kesätyöt ja niistä selviytyminen.
9. …ja suurin epäonnistuminen? Ystävyyssuhteissa epäonnistuminen.
10. Kärsitkö vammoista? Selkä meni helmikuussa.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Sänky opiskelijapoksiin.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Hmm… Ystävän.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Hmm… Äidin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämiseen varmaan.
15. Mistä innostuit eniten? Innostuin? Retkeilystä.
16. Vuoden 2009 ihmiset: surullisia
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Varmaan surullisempi.
18. Lihavampi vai laihempi? Lihavampi.
19. Rikkaampi vai köyhempi? Köyhempi.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Olla sosiaalisempi.
21. …entä vähemmän? Makoillut kotona.
22. Miten aiot viettää joulun? Se meni jo, kotona lähinnä.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Ei kai mitään muutettais. Kaikella on tarkoitus.
24. Rakastuitko vuonna 2009? Jaa, kaipa tuohon mieheen voi aina uudelleen rakastua :)
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Ei yhtään.
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Teho-osasto.
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? En.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja? En muista nyt. Aika vähän tulee luettua romaaneja.
29. …entä musiikillinen löytö? Sanotaan nyt vaikka Baseballs.
30. Mitä halusit ja sait? Hyvän kesätyöpaikan ja rutkasti kokemusta.
31. Mitä halusit, muttet saanut? En keksi…
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Noh, en nyt tähänkään keksi mitään mainitsemisen arvoista.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Taisinpa juhlia.
34. Ketä kaipasit? Muun muassa miestä.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? En tiedä.

MUUTA:
1. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana? Yhtä.
2. Oletko joutunut tappeluun? En.
3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? Enhän minä.
4. Oletko juonut “perseitä”? Kyllä.
5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? En kai mitään suurempaa ainakaan.

Napatkaahan mukaan, jos siltä tuntuu.

Loppiaisen aatto

Viikko vielä lomaa jäljellä. Jossain vaiheessa tuntui, ettei tämä loma riitä mihinkään, tunsin itseni niin väsyneeksi. Mutta nyt alkaa jo tuntumaan, että kiva päästä tekemään jotain oikeasti. Olen kyllä jo vähän selvitellyt kouluasioita, koska meillä alkaa tammikuun lopulla harjoittelu. Piti siihen liittyen selvitellä asioita. Vaikka ei selvittämisestä tullutkaan mitään, tai no sen verran sain tietää, että asiat selviävät torstaina…

Olen ollut tämän viikon, hautajaisista asti, kummipoikani luona Helsingissä. Tuon pienen pojan, joka menetti äitinsä. Isänsä on saanut surra ja hoidella paperiasioita, joita taitaa riittää. Ihanaa on ollut kuitenkin. Ei noin pieni poika tuollaista menetystä osaa käsitellä tai suuremmin surra, eiköhän ne siihen liittyvät vaikeudet ole edessä jossain hamassa tulevaisuudessa. Mutta mulla on ollut ihanaa, kun olen touhunnut pojan kanssa.

Pakko kertoa yksi asia, joka sai sydämeni sykkyrälle eilen. Veljeni, tuon lapsen isä, pyysi meitä varavanhemmiksi. Siis kysyttiin olemmeko halukkaita ottamaan pojan jos sattuu käymään niin huonosti, että hän menettää toisenkin vanhempansa. No, toivotaan tietysti ettei niin ikinä käy, mutta oli ihanaa että meihin uskotaan ja luotetaan noin paljon! En oikein edes osannut vastata heti mitään, kun yllätyin niin kovasti. Toivottavasti vastaamattomuutta ei tulkittu väärin.

Olen paljon myös jutellut ihmisten kanssa tästä kuolemantapauksesta ja siitä millaisia tunteita se ihmisissä herättää. Tämä kun on siinä mielessä niin erilainen kuolema, että se tapahtui niin yllättäen ja nuorelle ihmiselle. Ihmiset käsittelevät sitä niin erilailla, kuin vanhan ihmisen kuolemaa. Itse en ollut kovinkaan läheinen tämän henkilön kanssa, minua tämä koskettaa lähinnä kummipoikani takia.

Itsekin tajusin, että minun pitäisi alkaa käsittelemään asioita jotenkin päässäni. En nyt tarkoita tätä tapausta, vaan kaikkia vanhoja juttuja, jota ohjaavat käyttäytymistäni tietyissä tilanteissa. Ajattelin, etä kun tykkään niin kirjoittaa, niin kirjoittaminen voisi toimia mun kohdalla. Sitten ajattelin, että perinteistä päiväkirjaa en halua, koska jos ja kun kuolen, se voi joutua vääriin käsiin… Tännekään en halua niin arkaluontoisia asioita kirjoittaa, koska ei ikinä tiedä kuka tuttu tätäkin lukee. Joten ehkä semmoinen salainen blogi voisi toimia. Tänne se häviäisi bittiavaruuteen sitten kuolemani jälkeen… Asetin tavoitteeksi, että pistän sen pystyyn vielä loman aikana.

Nyt lumitöihin - täällä etelässäkin on hurjasti lunta!

Kylmä hautajaispäivä

Nyt on hautajaiset ohi. Tuntuu, kuin kivi olisi pudonnut harteilta. Kyllä se jotenkin siihen prosessiin kuuluu, että laskee ihmisen haudan lepoon, jättää hyvästit. Jää mieleen, että nyt hänellä on hyvä olla. Vaikka en nyt niin uskonnollinen olekaan.

Äitini saapui meille  jo uudenvuodenaattona. Olenhan kertonut täälläkin siitä äitini alkoholiongelmasta… Joka ei ole ihan pikkuongelma, vaan puhutaan ihan ongelmasta joka vaikuttaa terveyteen ihan kunnolla, motoriikkaan ja sisäelinten toimintaan. No, nyt äiti lupasi olla juomatta, oikein vannoi, kun tulee lempiminiänsä hautajaisiin.

Menimme vastaan junalle, mutta äitipä ei saapunutkaan. Oltiin ihan hädissämme, kun puhelinkin sanoi vaan että “…ei juuri nyt saada yhteyttä…” Ajateltiin jo, että milloin uskaltaa tehdä katoamisilmoituksen. Vasta kahden vuorokauden jälkeenkö?!

Sitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, kun äiti saapui taksilla pihaamme pari tuntia myöhässä. Oli mukamas myöhästynyt jostain jatkoyhteysjunasta… Ja missä kunnossa! Kännissä kuin käki.

Mulla meni niiiiin hermot! Teki mieli katkaista välit ihan kokonaan, nyt kun äitiä ja mummia tarvittaisiin, hän vaan juo. Ja on itse autettava, kun pitäisi olla toisin. Ajattelin, etten soita tai vastaa puheluihin enkä ole missään tekemisissä enää moisen äidin kanssa.

Tänään hautajaisissa tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Elämä on niin rajallinen. Pitää nauttia niistä hetkistä toisten kanssa, hyvistä ja huonoista. Ja hyväksyä läheiset sellaisina kuin ne ovat.

Elämä jatkuu.

Viimeisiä päiviä viedään tältä vuosikymmeneltä

Juu, niin siitä joulusta selvittiin.

Olihan se ihan yhtä ahdistavaa kuin aina ennenkin - kai se on vain uskottava etten minä ole jouluihmisiä. Joku siinä vain on. Vaikka kaikki meni ihan hyvin, ei mitään periaatteessa sattunut, se vaan on ahdistavaa. Jotenkin.

Ensi vuonna kyllä menen jonnekin muualle. Jonnekin. En ainakaan täällä vietä joulua. Mutta niin minä aina sanon. Ja vannon. Ja sitten vietän joulun täällä ihan samalla lailla kuin aina ennenkin. Kuitenkin.

Mutta nyt katse tulevaisuuteen. Joulun ajaksi sain työnnettyä ajatukset syrjään siitä kuolemantapauksesta, joka lähipiirissämme sattui. Nyt niitä on taas ollut pakko ajatella, kun on hautajaiset viikonloppuna. Ja minä olen lupautunut viettämään aikaa pienen pojan kanssa, joka on menettänyt äitinsä. Vähän kyllä jännittää, mitä minä osaan hänelle sanoa, mutta eiköhän kaikki mene omalla painollaan. Ja varmasti se pelkkä läsnäoleminenkin riittää.

Surullista se on. Kuinka monen ihmisen elämään yhden ihmisen kuolema voikaan vaikuttaa. Ei pelkät ne oikeat läheiset, perheenjäsenet, vaan myös kaikki puolitutut, facebook-kaverit, kaikki siitä järkyttyvät. Ei sitä varmasti eläessä aina tajuakaan, miten tärkeä jollekin on.

Aina pitäisi muistaa sanoa tärkeille läheisille, kuinka tärkeitä ne ovatkaan.

Jouluaatto

Joulu jo täällä on. Loppuu arkinen aherrus ja unohdetaan arkiset murheet. Kaikki menee hyvin, menee. Nyt rentoudutaan.

Hymyilevää Joulua kaikille!

Joulu on ihan kohta

Mie oon päivän etuajassa.

Joulumieli siis saapui tännekin ja olen höyrynnyt kuin pieni juna touhuten kaikenlaista. Nyt on tehty laatikot ja muut syömiset, siivottu asunto lattiasta kattoon ja kuusikin jo odottaa parvekkeella. Huomiseksi jäi vain kuusen koristelu ja kaupassa käynti. Ja ne on asioita, jotka yleensä tehdään vasta aattona!

No, hyvähän se jos olen ajoissa. Nyt on ollut niin paljon vapaata tässä että olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Juuri äsken tulimme miehen kanssa kuusenhakureissulta, ja löydettiin todella söpö pieni kuusi vain viidellä eurolla. Se on aivan ihana! Huomenna ajateltiin tuoda se siis sisälle. En malta odottaa sen koristelemista, se on nimittäin niin mukavaa puuhaa!

Meillä ei ole ollutkaan moneen vuoteen kuusta. Emmehän me olekaan jouluihmisiä. Ja on tullut se joulu vietettyä ihan muualla kuin kotona, niin ei olla viitsitty kuusta hankkia. Siitä huolimatta koristeita on kerääntynyt aika paljon. Olen perinyt mummovainaaltani paljon koristeita, ja on niitä vuosien varrella tarttunut mukaan vähän vaikka mistä. Suosikkini ovat kuitenkin mummoltani perityt sähkökynttiltä, jotka ovat tosi vanhat. Ne näyttävät kuin olisivat ensimmäisiä sähkökynttilöitä ikinä, alkuperäinen pakettikin on tallella ja sepä se on legendaarinen!

Jouluun liittyy paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Kaikki nuo koristeet jotenkin tuovat ne mieleen. Enemmän onneksi pyörivät mielessä ne hyvät joulut, ne kaikki kauniit muistot jouluista lapsuudessa mummon luona. Mummoa näin jouluisin tuleekin ikävä! Vaikka kuolemasta on jo melkein kolme vuotta, on asioita joita haluaisin jakaa mummon kanssa. Muut ei ymmärtäisi…

Jään muistoihini ja toivotan kaikille rauhallista joulun valmisteluaikaa!

Lauantai

Ihana olla omassa kotona. Mies lähti töihin ja minä jäin juomaan aamukahvia ihan yksin, isossa asunnossa. Ei voisi olla ihanampaa.

Selviydyin eilen siis tänne kotiin. Vaikka vähän krapula bileiden jäljiltä olikin. Oli kyllä mielenkiintoinen junamatka taasen kerran. Junat olivat ilmeisesti ympäri Suomen myöhässä. Eräs (ei minun junani) oli jopa tunnin myöhässä! Kyllä itseä olisi harmittanut jos olisi niin paljon joutunut jossain asemalla odottelemaan, tuossa pakkasessa.

Bileet olivat tosi hauskat. Meillä oli kaikenlaisia pelejä ja tutustuttiin toisiimme paremmin koko luokka. Oli ihan hauskaa. Riidoiltakin vältyttiin, vaikkakin ystäväni halusivat selvitellä asioita, mutta onneksi ihan hyvässä hengessä.

Viikon päästä joulu on jo ohi, ei sitä osaa oikein kuvitella. Meidän joulusuunnitelmat taas muuttuivat, kun anoppi haluaakin laitella joulua. Ollaan koko porukka aamupäivä anopin luona ja vasta aattoillaksi siirrytään meille. Minua aina vähän ärsyttää kun suunnitelmat muuttuvat, mutta onneksi siihen on tottunut jo kymmenessä vuodessa… Miehen suvussa tuo on niin arkipäiväistä.

Nyt vielä pitäisi joulupuuhia tehdä! Siivousta, kaupassa käyntiä ja laatikoiden tekoa, ja vähän vielä tontunkin hommia! Unohtamatta kuitenkaan lomalaisen etuja, sitä löhöilyä… Leppoisaa lauantaita teillekin!